KOULUTUKSEN SUUNNITTELU VAATII ENNUSTAJAEUKON TAITOJA
[Tuula Haatainen 25.7.2005]
Koulutuksen ennakointi saattaa kuulostaa ennustajaeukon työltä. Kristallipallon roolissa on kaikki se tilastollinen fakta, jota voidaan tässä ennustamisen vaikeassa tehtävässä käyttää.
Puhuttaessa peruskoulutusluonteisen koulutuksen tarjonnan mitoittamisesta - aloittaja- tai aloituspaikkamääristä - joudutaan työelämän tarpeita arvioimaan ja ennakoimaan varsin pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi kun hallitus joulukuussa 2003 hyväksyi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003–2008 ammatillisen peruskoulutuksen sekä ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutuksen aloittajatavoitteet vuodelle 2008, katse kohdistui 2010-luvun työvoimatarpeisiin. Vuonna 2008 koulutuksen aloittavathan tulevat työmarkkinoille pääosin kaudella 2011–2015.
Tämän tavoitteenasettelun perustana oli työministeriön Työvoima 2020 -projektin tekemä toimialakohtainen ennuste työvoiman kysynnästä aina vuoteen 2020. Opetushallituksen ennakointiyksikössä laadittiin siihen yhteensopiva ennuste ammattirakenteen kehityksestä vuoteen 2015. Siinä yhtenä keskeisenä lähtötietona oli Tilastokeskuksen väestölaskennan yhteydessä keräämät työllisen työvoiman ammattitiedot vuosilta 1995 ja 2000. Ammattiryhmien ikärakenteen pohjalta pystyttiin arvioimaan poistuma (lähinnä eläkkeelle siirtyminen) työelämästä. Työpaikkojen määrän muutoksen - plus- tai miinusmerkkisen - ja poistuman perusteella arvioitiin uuden koulutetun työvoiman tarve erityisesti kaudella 2006–2015.
Näin johdettu ammattiryhmittäinen keskimääräinen vuotuinen työvoimatarve käännettiin sitten "aloituspaikkakielelle" arvioimalla kunkin ammattiryhmän optimaalinen koulutusrakenne ja ottaen huomioon koulutusaloittain ja -asteittain vaihteleva koulutuksen vetovoima, keskeyttämis- ja läpäisyaste sekä jatko-opintoihin tutkinnon suorittamisen jälkeen siirtyvien osuudet. Tältä pohjalta päädyttiin kehittämissuunnitelmassa asetettuihin aloittajatavoitteisiin. Ennen varsinaista päätöksentekoa pyrittiin ottamaan huomioon, mitä esimerkiksi satakunta lausunnonantajaa asiassa sanoi.
Pitkän aikavälin ennakoinnin epävarmuustekijöiden takia hallitus päätti, että vuodelle 2008 asetettuja tavoitteita arvioidaan vuosien 2003–2005 talous- ja työvoimakehityksen valossa, ja tarvittaessa tavoitteita tarkistetaan. Onhan näinä vuosina tapahtunut monenlaista myllerrystä mm. globalisaation, Kiina-ilmiön ja teollisuuden työpaikkakadon merkeissä. Tämä arviointi on parhaillaan meneillään. Ensi vuodenvaihteen tienoilla voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, aiheuttavatko viime vuosien muutokset vaikutuksia myös pitkän aikavälin työvoimatarpeisiin.
Koulutuksen määrällisen ennakoinnin ohella on yhtä tärkeää koulutuksen laadullinen ennakointi eli sen arviointi, miten työtehtävät sisällöltään muuttuvat ja miten tämän myötä opetussisältöjä pitää kehittää. Tämä liittyy opetussuunnitelmatyöhön. Ammatillisen koulutuksen osalta siitä vastaa - oppilaitosten ohella - Opetushallitus hyväksyessään opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen osalta vastuu kuuluu ensisijaisesti näille korkeakouluille itselleen, koska niillä on toimivalta päättää opetussuunnitelmistaan. Opetusministeriön ja Opetushallituksen apuna toimii 33 eri alan koulutustoimikunnasta muodostuva asiantuntijaorganisaatio - jäsenineen, varajäsenineen ja sihteereineen kaikkiaan noin 700 henkeä. He ovat pääosin juuri työelämän asiantuntijoita. Sillä on tärkeä rooli ennen muuta juuri laadullisessa ennakoinnissa.
Tuula Haatainen
Opetusministeri
ARTIKKELIT
