> Etusivulle

> Päiväkirjoihin

UUTTA ASIAA JA UUSIA IHMISIÄ (Minna)

[Jani Rämö 11.7.2005]

Minna Vainion työt Porin Lääkäritalolla ovat edistyneet mukavasti. Viimeisen muutaman viikon aikana Vainio on saanut ensikosketuksensa kassatyöskentelyyn normaalin vastaanottotyönsä ohessa. Vaikka homma onkin ollut hänelle täysin uusi, on työ silti sujunut kohtuullisen mutkattomasti.
- En ole ikinä ollut esimerkiksi kaupan kassalla, joten jos vaikka pyydetään laskemaan pohjakassa, niin ensin pitää kysyä, että mikä on pohjakassa. Mutta eivät nuo hommat ole lopulta olleet lainkaan niin vaikeita kuin ensin kuvittelin.
Vaikka pieniä virheitä sattuu kuulemma edelleen, niin hyvällä huumorilla ja työkaverien avulla on niistäkin selvitty.

Vastaanottovirkailijan työ toimii Minnan mukaan hyvin valmistautumisena varsinaiseen terveydenhoitajan virkaan. Terveydenhoitajan työn henkinen raskaus on käynyt selväksi hänelle jo harjoittelujaksoilla ja samaa raskautta on osaltaan havaittavissa myös nykyisessä hommassa.
- Ihmiset purkavat huonot päivänsä helposti heti tässä ajanvarauksessa ja se on aika rankkaa välillä. Terveydenhoitajan hommissa ollessa tuntui pahalta nähdä kuinka huonosti huolehditaan esimerkiksi vanhuksista.
Positiivisia puoliakin työstä löytyy luonnollisesti roppakaupalla. Minna sanoo tulevansa hyvin toimeen ihmisten kanssa, joten vastaanotossa tavatut uudet tuttavuudet tuovat hymyn huulille.

Yksinhuoltajan mutkikas arki

Aikuisiällä opiskelunsa uudelleen aloittanut Minna kertoo homman lähteneen käyntiin puhtaasti omasta innosta. Aikuislukion jälkeen hän haki psykologian laitokselle useamman kerran, mutta kun paikkaa ei herunut, oli siirryttävä eteenpäin. Vainio kertoo käyneensä läpi hakuoppaita ja vierailleensa työvoimatoimiston ammatinvalintatesteissä. Työvoimatoimistosta ei ollut varsinaista apua, sillä testien mukaan hän oli sopiva alalle kuin alalle.
- Terveydenhoitajan hommassa tarvitaan monenlaista osaamista, joten tunsin sen sopivaksi itselleni. Olen kuitenkin lukenut avoimessa yliopistossa psykologiaa ja minulla on paljon elämän tuomaa tietoa tyttäreni sekä vanhempieni sairastelujen myötä. Totesin, että pystyn käyttämään sitä hyväkseni tässä työssä. Päivääkään en ole katunut valitsemaani alaa, hymyilee Vainio.

Opiskelevan yksinhuoltajan arki on usein tuonut mutkia matkaa. Koulunkäynti ja murrosikäisestä tyttärestä huolehtiminen täytyy usein asettaa siivoamisen edelle. Rankinta on Minnan mukaan harjoittelupaikoissa käyminen, sillä matkat töihin saattavat olla pitkiäkin. Suomalaisella sisulla kuitenkin selviää.
- Harjoittelu on raskas, kun menee uuteen paikkaan ja pitää oppia aina uudet jutut. On kyllä tarvinnut järjestellä asioita, mutta toistaiseksi on onnistunut. Ja joskus on täytynyt mennä sitten hampaat irvessä vaan.

Koulun jälkeen Minnan mukaan tärkeintä on vakituisen työn löytäminen. Kovin kauas Porista hän ei ole valmis lähtemään, sillä hänellä lähes koko sukunsa asuu Porin seudulla, mutta esimerkiksi 50 kilometrin ajomatka töihin ei vielä hirvitä. Vainiolla on ratkaisu valmiina, vaikkei töitä ei löytyisikään.
- Olisi kyllä kiva välillä tehdä oikein oman alan töitä ja jatkaa tästä työterveyshuoltoon, mutta en ole vielä laskenut pois terveystieteiden maisterintutkinnon suorittamistakaan. Ja kun tytär joskus menee opiskelemaan, niin minähän voin lähteä töihin vaikka Timbuktuun.